Maanantaina 20.4.2009 klo 16.15, M103
Ihmiskunta on kehityksensä tienhaarassa. “Mahdollisuus on fifty-fifty, että meidän nykyinen sivilisaatiomme säilyy tämän vuosisadan loppuun asti”, toteaa Royal Societyn puheenjohtaja Martin Rees. Vanhat totuudet eivät päde ja uusi todellisuus on täysi arvoitus. Kuinka paljon ihmiskunta tulevaisuudessa tarvitsee humanismia?
Tiistaina 21.4.2009 klo 16.15 (M103)
Maantieteen professori Ari Lehtinen
Oman opetustyöni perustava kokemus Joensuussa on rakentunut maantieteen kansainvälisen tutkinto-ohjelman intensiivikurssien myötä: vastuujaksoillani viimeisen 15 vuoden aikana on hahmottunut - eri vuosina eri tavoin, joskus vahvemmin, joskus vain ohimennen - monikulttuurista/jaettua yhteisöllisyyttä (uudenlaista paikannusta=topoksen rakennusta atopoksessa=u/topian vastavuoroisuudessa, yliopiston lattiatasolla), joka on - parhaimmillaan - laittanut eri puolilta maailmaa tulleiden ajatukset, myös omat ajatukseni, liikkeelle. Pystyn tällaisen kokemusten ketjun pohjalta näkemään yhden yliopiston mahdollisuuden (=tilan, tilaisuuden). Bildung -yliopiston kurssit vievät yksilöllisten/yhteisöllisten taustojen ja tulkintojen vertailuun: osallisuuden vahventamiseen, monikieliseen kohtaamiseen, kirjallisuussukelluksiin, aikamatkoille, toiminta/tutkimukseen. Kirjallisuusmateriaalina (esimerkiksi): Ken Saro-Wiwan ‘A month and a day: A detention diary=Vankilapäiväkirja, Naomi Kleinin No logo tai The shock doctrine, Doreen Masseyn For space tai Samanaikainen tila, Aaro Hellaakosken Sarjoja, Arne Naessin: Ekologi, samfunn of livsstil, Pjotr Kropotkinin Anarkistin muistelmat, Elina Helanderin ja Kaarina Kailon Ei alkua, ei loppua, David Harveyn A short history of neoliberalism=Uusliberalismin lyhyt historia ja Kari Kantasalmen Yliopiston ajatusta etsimässä.
Unelmaluento torstaina 23.4.2009 klo 16.15 (M100)
Ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko
Metsän varassa tapahtuneen teollistumisen pitkä varjo on vähitellen
väistynyt Suomen syrjäisistä metsistä ja niille on löydetty uusia
kehittymisen polkuja. Pohjoiset metsät ovat avainasemassa niissä
ratkaisuissa, joilla globaaleja ympäristöongelmia kuten
biodiversiteetin heikentymistä ja ilmastomuutosta voidaan hillitä.
Metsille on löytynyt myös lisääntyvää vapaa-ajan käyttöä; syrjäiset
metsät ovat arjesta poikkeavia toivon tiloja, jonne ihmiset voivat
tulla kaukaakin etsimään mielenrauhaa ja merkitystä elämälleen.